kalla
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- huonevehka
- huonevehkan kukinto
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑlːɑ/
- tavutus: kal‧la
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalla | kallat |
| genetiivi | kallan | kallojen (kallain) |
| partitiivi | kallaa | kalloja |
| akkusatiivi | kalla; kallan |
kallat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kallassa | kalloissa |
| elatiivi | kallasta | kalloista |
| illatiivi | kallaan | kalloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kallalla | kalloilla |
| ablatiivi | kallalta | kalloilta |
| allatiivi | kallalle | kalloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kallana | kalloina |
| translatiivi | kallaksi | kalloiksi |
| abessiivi | kallatta | kalloitta |
| instruktiivi | – | kalloin |
| komitatiivi | – | kalloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kalla- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kalla Kielitoimiston sanakirjassa
Islanti[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kalla (heikko taivutus)
- kutsua (nimeltä; tulemaan luokseen)
Ruotsi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kalla
- (taivutusmuoto) sanasta kall
Substantiivi[muokkaa]
kalla yl. (1) (yks. määr. kallan [luo], mon. epämäär. kallor [luo], mon. määr. kallorna [luo])
Verbi[muokkaa]
kalla (1)
- kutsua (nimeltä; tulemaan luokseen)
Taivutus[muokkaa]
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: kalla
- passiivin infinitiivi: kallas
- aktiivin part. prees: kallande [luo]
- passiivin part. prees: kallandes
- part. perf.: yl. kallad, n. kallat, määr./mon. kallade
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kalla Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9