kanna
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kanna (9)
- kannojen suvun (Canna) trooppisia ruohovartisia kukkivia kasveja
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑnːɑ/
- tavutus: kan‧na
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanna | kannat |
| genetiivi | kannan | kannojen (kannain) |
| partitiivi | kannaa | kannoja |
| akkusatiivi | kanna; kannan |
kannat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kannassa | kannoissa |
| elatiivi | kannasta | kannoista |
| illatiivi | kannaan | kannoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kannalla | kannoilla |
| ablatiivi | kannalta | kannoilta |
| allatiivi | kannalle | kannoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kannana | kannoina |
| translatiivi | kannaksi | kannoiksi |
| abessiivi | kannatta | kannoitta |
| instruktiivi | – | kannoin |
| komitatiivi | – | kannoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kanna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. Canna-suvun jäsen
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kanna Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]kanna
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kantaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kantaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kantaa
Ainu
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]kanna
Etymologia
[muokkaa]Lähteet
[muokkaa]- Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
- Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.
Prefiksi
[muokkaa]kanna
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Lähteet
[muokkaa]- Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.