juoni

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

juoni (26)

  1. (arkikieltä) sellainen, joka juonii, juonikas, ovela
    Viljami on tosi juoni tyyppi.

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

juoni (26)

  1. metku, ovela suunnitelma, jonkun puijaamiseksi
  2. suunnitelma rikoksen tekemiseksi ja siitä hyötymiseksi
  3. kirjan, elokuvan tai muun kaunokirjallisen teoksen tarinan kulku; toiminnan kulku, tapahtumien kulku; keskustelun looginen eteneminen
  4. (geologia) kallioperässä olleen raon täytteenä oleva laattamainen muodostuma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi juoni juonet
genetiivi juonen juonten
juonien
partitiivi juonta juonia
akkusatiivi juoni; juonen juonet
Sisäpaikallissijat
inessiivi juonessa juonissa
elatiivi juonesta juonista
illatiivi juoneen juoniin
Ulkopaikallissijat
adessiivi juonella juonilla
ablatiivi juonelta juonilta
allatiivi juonelle juonille
Muut
essiivi juonena
(juonna)
juonina
translatiivi juoneksi juoniksi
abessiivi juonetta juonitta
instruktiivi juonin
komitatiivi juonine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

alkuaan merkinnyt 'uraa, viivaa' sitten 'tapaa, paha tapaa'[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. 5. muuttamaton laitos. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.