juonittelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]juonittelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjuo̯nit̪ˌt̪elu/
- tavutus: juo‧nit‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juonittelu | juonittelut |
| genetiivi | juonittelun | juonittelujen juonitteluiden juonitteluitten |
| partitiivi | juonittelua | juonitteluita juonitteluja |
| akkusatiivi | juonittelu; juonittelun |
juonittelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juonittelussa | juonitteluissa |
| elatiivi | juonittelusta | juonitteluista |
| illatiivi | juonitteluun | juonitteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juonittelulla | juonitteluilla |
| ablatiivi | juonittelulta | juonitteluilta |
| allatiivi | juonittelulle | juonitteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juonitteluna | juonitteluina |
| translatiivi | juonitteluksi | juonitteluiksi |
| abessiivi | juonittelutta | juonitteluitta |
| instruktiivi | – | juonitteluin |
| komitatiivi | – | juonitteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | juonittelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi juonitella ((vahva) vokaalivartalo juonittele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- juonittelu Kielitoimiston sanakirjassa