hiha

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Hiha

Substantiivi[muokkaa]

hiha (9)

  1. vaatteen osa, joka peittää käsivarren osittain tai kokonaan
    lyhyt tai pitkä hiha, paidan tai takin hiha
  2. (heraldiikka) vanha brittiläinen vaakunan tunnuskuvio joka esittää keskiaikaisen naisen asun hihaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhihɑ/
  • tavutus: hi‧ha

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiha hihat
genetiivi hihan hihojen
(hihain)
partitiivi hihaa hihoja
akkusatiivi hiha;
hihan
hihat
sisäpaikallissijat
inessiivi hihassa hihoissa
elatiivi hihasta hihoista
illatiivi hihaan hihoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hihalla hihoilla
ablatiivi hihalta hihoilta
allatiivi hihalle hihoille
muut sijamuodot
essiivi hihana hihoina
translatiivi hihaksi hihoiksi
abessiivi hihatta hihoitta
instruktiivi hihoin
komitatiivi hihoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hiha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
  • (murteellinen) hia, (murteellinen) hija
Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hiha Kielitoimiston sanakirjassa