tappelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tappelu (2)
- kahden henkilön tai joukon fyysinen yhteenotto, kahakka, usein ilman aseita tai vain kädessä pidettävin välinein
- Joudut aina tappeluun humalassa! Pitäisikö katsoa peiliin...
- Helsingissä oli eri kaupunginosien jengien tappeluita jo sata vuotta sitten.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ɑpːelu/
- tavutus: tap‧pe‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tappelu | tappelut |
| genetiivi | tappelun | tappelujen tappeluiden tappeluitten |
| partitiivi | tappelua | tappeluita tappeluja |
| akkusatiivi | tappelu; tappelun |
tappelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tappelussa | tappeluissa |
| elatiivi | tappelusta | tappeluista |
| illatiivi | tappeluun | tappeluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tappelulla | tappeluilla |
| ablatiivi | tappelulta | tappeluilta |
| allatiivi | tappelulle | tappeluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tappeluna | tappeluina |
| translatiivi | tappeluksi | tappeluiksi |
| abessiivi | tappelutta | tappeluitta |
| instruktiivi | – | tappeluin |
| komitatiivi | – | tappeluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tappelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kahden henkilön tai joukon taistelu vastakkain, kahakka, usein ilman aseita tai vain kädessä pidettävin välinein
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]joukkotappelu, katutappelu, koiratappelu, kukkotappelu, kylätappelu, nyrkkitappelu, puukkotappelu, tappeluhalu, tappelukukko, tappelunhalu, tappelupukari
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tappelu Kielitoimiston sanakirjassa