tappelu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tappelu (2)[1]

  1. kahden henkilön tai joukon fyysinen yhteenotto, kahakka, usein ilman aseita tai vain kädessä pidettävin välinein
    Joudut aina tappeluun humalassa! Pitäisikö katsoa peiliin...
    Helsingissä oli eri kaupunginosien jengien tappeluita jo sata vuotta sitten.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tappelu tappelut
genetiivi tappelun tappelujen
tappeluiden
tappeluitten
partitiivi tappelua tappeluita
tappeluja
akkusatiivi tappelu; tappelun tappelut
sisäpaikallissijat
inessiivi tappelussa tappeluissa
elatiivi tappelusta tappeluista
illatiivi tappeluun tappeluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tappelulla tappeluilla
ablatiivi tappelulta tappeluilta
allatiivi tappelulle tappeluille
muut sijamuodot
essiivi tappeluna tappeluina
translatiivi tappeluksi tappeluiksi
abessiivi tappelutta tappeluitta
instruktiivi tappeluin
komitatiivi tappeluine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

joukkotappelu, katutappelu, koiratappelu, kukkotappelu, kylätappelu, nyrkkitappelu, puukkotappelu, tappeluhalu, tappelukukko, tappelunhalu, tappelupukari

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tappelu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2