-u

Suomi

Suffiksi

-u (etuvokaalisissa sanoissa -y)

1. verbistä teonnimen muodostava johdin, joka liittyy varsinkin e-vartaloisiin verbeihin sekä joihinkin A-vartaloisiin

   hakea → haku

   alkaa → alku

   ajella → ajelu

Huomautukset

• Pääte liittyy verbin vahvaan vokaalivartaloon (tai vokaalivartaloon, jos erillistä vahvaa vartaloa ei ole), josta jää loppuvokaali pois:
  • hakea (vahva vokaalivartalo hak|e-) + -u → haku
  • alkaa (vahva vokaalivartalo alk|a-) + -u → alku
  • pilailla (vokaalivartalo pilail|e-) + -u → pilailu
  • näytellä (vahva vokaalivartalo näyttel|e-) + -y → näyttely

Liittyvät sanat

• Luokka: Suomen kielen U-nominit

Aiheesta muualla

• Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 228 Monitavuiset U-teonnimet ja sanan suhde kantaverbiin
• Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 229 Kaksitavuiset U-teonnimet

Esperanto

Suffiksi

-u

1. verbin volitiivin pääte

Inkeroinen

Suffiksi

-u (etuvokaalisissa sanoissa -y)

1. verbistä teonnimen muodostava johdin

Puola

Suffiksi

-u

1. (eräissä käyttöyhteyksissä vanhentunut) muodostaa yksikön maskuliinin datiivin; nykykielessä käytetään adverbien muodostamiseen; käytetään aina yhdessä po-preposition kanssa
2. muodostaa pehmeän tai historiallisesti pehmeän vartalon jälkeisen yksikön genetiivin elottoman maskuliinin
3. (harvinainen) muodostaa eräille sanoille yksikön maskuliinin datiivin
4. muodostaa yksikön maskuliinin lokatiivin
5. muodostaa yksikön maskuliinin vokatiivin
6. muodostaa yksikön feminiinin vokatiivin ‑ś- ja ‑ź-pohjaisten päätteiden jälkeen
7. muodostaa yksikön neutrin datiivin pehmeän ja/tai velaarisen vartalon jälkeen
8. muodostaa yksikön neutrin lokatiivin pehmeän ja/tai velaarisen vartalon jälkeen