Siirry sisältöön

kahakka

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kahakka (14-A)[1]

  1. pienehkö vihamielinen, monesti aseellinen, yhteenotto; jupakka, mellakka

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑhɑkːɑ/
  • tavutus: ka‧hak‧ka

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kahakka kahakat
genetiivi kahakan kahakoiden
kahakoitten
kahakkojen
(kahakkain)
partitiivi kahakkaa kahakoita
kahakkoja
akkusatiivi kahakka;
kahakan
kahakat
sisäpaikallissijat
inessiivi kahakassa kahakoissa
elatiivi kahakasta kahakoista
illatiivi kahakkaan kahakkoihin
kahakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kahakalla kahakoilla
ablatiivi kahakalta kahakoilta
allatiivi kahakalle kahakoille
muut sijamuodot
essiivi kahakkana kahakkoina
kahakoina
translatiivi kahakaksi kahakoiksi
abessiivi kahakatta kahakoitta
instruktiivi kahakoin
komitatiivi kahakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kahaka-
vahva vartalo kahakka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kahakka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A