selkkaus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
selkkaus (39)
- poliittisista syistä johtuva aseellinen konflikti
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈselkːɑus/ tai /ˈselkːɑu̯s/
- tavutus: selk‧ka‧us / selk‧kaus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selkkaus | selkkaukset |
| genetiivi | selkkauksen | selkkausten selkkauksien |
| partitiivi | selkkausta | selkkauksia |
| akkusatiivi | selkkaus; selkkauksen |
selkkaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selkkauksessa | selkkauksissa |
| elatiivi | selkkauksesta | selkkauksista |
| illatiivi | selkkaukseen | selkkauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selkkauksella | selkkauksilla |
| ablatiivi | selkkaukselta | selkkauksilta |
| allatiivi | selkkaukselle | selkkauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selkkauksena | selkkauksina |
| translatiivi | selkkaukseksi | selkkauksiksi |
| abessiivi | selkkauksetta | selkkauksitta |
| instruktiivi | – | selkkauksin |
| komitatiivi | – | selkkauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selkkaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
selkkaus- | |
Etymologia[muokkaa]
Sana on johdos murresanasta selkka ja tämän johdoksesta selkata. Selkka merkitsee sekaannusta ja sekasortoa ja sen johdos selkata sotkea, sekoittaa, puhua sekavia. Sanavartalo on äänneasultaan kuvaileva ja sillä on saatettu alun perin jäljitellä sekavaa puhetta, josta käytetään myös nimitystä solkkaaminen. Suomen kirjoitetussa kielessä selkkaus mainitaan varhain ainakin G. E. Eurénin Suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa, joka julkaistiin 1860.[1]
Käännökset[muokkaa]
1. poliittisista syistä johtuva konflikti
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
lakkoselkkaus, rajaselkkaus, tulliselkkaus, työselkkaus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- selkkaus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1141. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.