selkkaus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

selkkaus (39)

  1. poliittisista syistä johtuva aseellinen konflikti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi selkkaus selkkaukset
genetiivi selkkauksen selkkausten
selkkauksien
partitiivi selkkausta selkkauksia
akkusatiivi selkkaus; selkkauksen selkkaukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi selkkauksessa selkkauksissa
elatiivi selkkauksesta selkkauksista
illatiivi selkkaukseen selkkauksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi selkkauksella selkkauksilla
ablatiivi selkkaukselta selkkauksilta
allatiivi selkkaukselle selkkauksille
Muut
essiivi selkkauksena selkkauksina
translatiivi selkkaukseksi selkkauksiksi
abessiivi selkkauksetta selkkauksitta
instruktiivi selkkauksin
komitatiivi selkkauksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sana on johdos murresanasta selkka ja tämän johdoksesta selkata. Selkka merkitsee sekaannusta ja sekasortoa ja sen johdos selkata sotkea, sekoittaa, puhua sekavia. Sanavartalo on äänneasultaan kuvaileva ja sillä on saatettu alun perin jäljitellä sekavaa puhetta, josta käytetään myös nimitystä solkkaaminen. Suomen kirjoitetussa kielessä selkkaus mainitaan varhain ainakin G. E. Eurénin Suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa, joka julkaistiin 1860.[1]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1141. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.