hattu

Lierihattu

Suomi

Substantiivi

hattu (1-C)

1. huovasta tai muusta jäykästä materiaalista valmistettu, tavallisesti vuorilla varustettu päähine
2. (fonetiikka) kirjaimen päälle tarkekirjoituksessa lisättävä, ylöspäin aukeavan kulman muotoinen tarke [ˇ]
3. (historia, politiikka) hattupuolueen jäsen tai kannattaja

Käännökset

1. päähine

englanti: hat espanja: sombrero m. hollanti: hoed m. ido: chapelo inarinsaame: hattâ italia: cappello m. japani: 帽子 kreikka: καπέλο n. mandariinikiina: 帽子 portugali: chapéu

ranska: chapeau romani, suomen: staadi f. romania: pălărie f. ruotsi: hatt saksa: Hut turkki: şapka unkari: kalap venäjä: шляпа f., колпак viro: kaabu, kübar; müts

2. tarke

englanti: caron puola: daszek ranska: hatchek, háček, caron m. ruotsi: cirkumflex

saksa: Hatschek m. (n.) tšekki: háček venäjä: гачек m.

Liittyvät sanat

Alakäsitteet

• knalli, silinteri

Vieruskäsitteet

• (päähine) huivi, lakki, pipo

Synonyymit

• (tarke) sirkumfleksi

Yhdyssanat

• hattuhylly, hattukauppa, hattuneula, hattupäinen, hatturasia, hattutemppu, hattutukki, lierihattu, pylväshattu, tohtorinhattu

Johdokset

• hatullinen
• verbit: hattuuntua, hatuttaa

Idiomit

• pyytää hattu kädessä/kourassa
  1. pyytää nöyrästi
• syödä hattunsa
  1. tunnustaa pyörtäneensä antamansa lupaus
• polkea hattunsa
  1. menettää malttinsa, raivota, mesota
• mennä/nousta hattuun
  1. aiheuttaa ylpistyminen

Aiheesta muualla

• Kielitoimiston sanakirja: hattu