tarke

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tarke (48-A)[1]

  1. (kielitiede) kirjaimen oheen kirjoitettava lisämerkintä, diakriittinen merkki, joka saattaa vaikuttaa esimerkiksi sen ääntämykseen
  2. (fonetiikka) tarkekirjoituksessa käytettävä merkki
  3. (rakennustekniikka) tarkemittauksen tuloksena saatava piirustus tai koordinaattiluettelo, joka osoittaa rakennetun kohteen mittojen ja sijaintien erot suunniteltuun nähden

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑrkeˣ/
  • tavutus: tar‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarke tarkkeet
genetiivi tarkkeen tarkkeiden
tarkkeitten
partitiivi tarketta tarkkeita
akkusatiivi tarke;
tarkkeen
tarkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi tarkkeessa tarkkeissa
elatiivi tarkkeesta tarkkeista
illatiivi tarkkeeseen tarkkeisiin
tarkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarkkeella tarkkeilla
ablatiivi tarkkeelta tarkkeilta
allatiivi tarkkeelle tarkkeille
muut sijamuodot
essiivi tarkkeena tarkkeina
translatiivi tarkkeeksi tarkkeiksi
abessiivi tarkkeetta tarkkeitta
instruktiivi tarkkein
komitatiivi tarkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarkkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tarket-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

tarkekirjoitus

Alakäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tarke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A