Siirry sisältöön

golf

Wikisanakirjasta
Katso myös: Golf
Wikipedia
Katso artikkeli Golf Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Golfin pelaaja

Substantiivi

golf (5)

  1. peli, jossa palloa ja mailaa pelivälineinä käyttäen pyritään lyömään pallo mahdollisimman vähin lyönnein pelikentän reikiin

Ääntäminen

  • IPA: /ˈgolf/
  • tavutus: golf

Taivutus

Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi golf golfit
genetiivi golfin golfien
(golfein)
partitiivi golfia golfeja
akkusatiivi golf;
golfin
golfit
sisäpaikallissijat
inessiivi golfissa golfeissa
elatiivi golfista golfeista
illatiivi golfiin golfeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi golfilla golfeilla
ablatiivi golfilta golfeilta
allatiivi golfille golfeille
muut sijamuodot
essiivi golfina golfeina
translatiivi golfiksi golfeiksi
abessiivi golfitta golfeitta
instruktiivi golfein
komitatiivi golfeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo golfi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

englannin sanasta golf[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

draiveri, golfata, golfaaja, golffari, putata, puttaus, putteri, puumaila, rautaviitonen, viheriö

Yhdyssanat

golfauto, golfhousut, golfinpelaaja, golfkenttä, golfkierros, golfklubi, golfkyynärpää, golfkärry, golfmaila, golfosake, golfpallo, minigolf, pienoisgolf, ratagolf

Aiheesta muualla

  • golf Kielitoimiston sanakirjassa
  • golf Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 5078 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti

Substantiivi

golf (ei monikkoa)

  1. golf
  2. radioaakkosten G-kirjain

Ääntäminen

Liittyvät sanat

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.golfs
part. prees.golfing
imp. & part. perf.golfed

golf

  1. golfata, pelata golfia

Ääntäminen

Liittyvät sanat

Espanja

Substantiivi

golf m. (ei monikkoa)

  1. golf

Hollanti

Substantiivi

golf m./f. (monikko golven)

  1. aalto
  2. merenlahti

Substantiivi

golf n. (ei monikkoa)

  1. golf

Verbi

golf

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä golven
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä golven
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä golven

Verbi

golf

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä golfen
  2. (käänteisen sanajärjestyksen yhteydessä) (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä golfen
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä golfen

Italia

Substantiivi

golf m. (ei monikkoa)

  1. golf
  1. neulepaita, villapaita

Katalaani

Substantiivi

golf m. (monikko golfs)

  1. (maantiede) merenlahti
    el Golf de Finlàndia ‒ Suomenlahti

Liittyvät sanat

Substantiivi

golf m. (ei monikkoa)

  1. (urheilu) golf

Kroatia

Substantiivi

yksikkö
nominatiivigȍlf
genetiivigȍlfa
datiivi-lokatiivigȍlfu
akkusatiivigȍlf
vokatiivigolfe
instrumentaaligȍlfom

gȍlf m. 

  1. golf

Ääntäminen

  • IPA: /gôlf/
  • tavutus: golf

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • gȍlf Školski rječnik hrvatskoga jezika

Ranska

Substantiivi

golf m. (ei monikkoa)

  1. golf

Aiheesta muualla

  • golf Trésor de la langue française informatisé sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi

Substantiivi

golf yl. (yks. määr. golfen[luo], ei monikkoa)

  1. (urheilu) golf

Substantiivi

golf yl. (3) (yks. määr. golfen[luo], mon. epämäär. golfer[luo], mon. määr. golferna [luo])

  1. lahti, merenlahti
    Mexikanska golfen - Meksikonlahti

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

golfarkitekt, golfbana, golfboll, golfbyxor, golfklubba, golfspelare, bangolf, frisbeegolf, discgolf, fotbollsgolf, minigolf, äventyrsgolf

Viitteet

  1. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 313, 314, 315. Artikkelin verkkoversio.