glitter

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

glitter (6)

  1. (arkikieltä) nimitys kaikenlaisesta kimaltelevasta hileestä yms.
    Ralfilla on siniset, glitterillä koristellut, kultasankaiset lukulasit.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi glitter glitterit
genetiivi glitterin glitterien
glittereiden
glittereitten
partitiivi glitteriä glittereitä
glitterejä
akkusatiivi glitter;
glitterin
glitterit
sisäpaikallissijat
inessiivi glitterissä glittereissä
elatiivi glitteristä glittereistä
illatiivi glitteriin glittereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi glitterillä glittereillä
ablatiivi glitteriltä glittereiltä
allatiivi glitterille glittereille
muut sijamuodot
essiivi glitterinä glittereinä
translatiivi glitteriksi glittereiksi
abessiivi glitterittä glittereittä
instruktiivi glitterein
komitatiivi glittereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo glitteri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • suoralaina englannista

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

glitter (monikko glitters)

  1. säihke
  2. hile

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. glitters
part. prees. glittering
imp. & part. perf. glittered

glitter

  1. säihkyä
    Not everything that glitters is gold.

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

glitter n. (yks. määr. glittret [luo], ei monikkoa)

  1. kimallus
  2. välke