välke

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

välke (48-A)

  1. hohde, kimallus, välkyntä, erityisesti eräiden mineraalien nimen alkuosana
    Timanttien välke. Silkin välke. Fosvorin välke.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋælkeˣ/
  • tavutus: väl‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi välke välkkeet
genetiivi välkkeen välkkeiden
välkkeitten
partitiivi välkettä välkkeitä
akkusatiivi välke;
välkkeen
välkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi välkkeessä välkkeissä
elatiivi välkkeestä välkkeistä
illatiivi välkkeeseen välkkeisiin
välkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi välkkeellä välkkeillä
ablatiivi välkkeeltä välkkeiltä
allatiivi välkkeelle välkkeille
muut sijamuodot
essiivi välkkeenä välkkeinä
translatiivi välkkeeksi välkkeiksi
abessiivi välkkeettä välkkeittä
instruktiivi välkkein
komitatiivi välkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo välkkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
välket-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

auringonvälke, pikivälke, sarvivälke, silkkivälke, silmäinvälke, sinkkivälke, tähtivälke, valonvälke, värivälke