aistin
Wikisanakirja
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aistin (33)
- elin, jolla eläimet vastaanottavat ärsykkeitä ympäristöstään
- (murteellinen) sierain[1]
Etymologia[muokkaa]
Syntynyt haistaa-verbin tekimennimijohdoksesta haistin h:n kadottua. Vrt. aisti.[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aistin
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta aisti
Verbi[muokkaa]
aistin
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä aistia
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä aistia
Viitteet[muokkaa]
- ↑ 1,0 1,1 Lauri Hakulinen. Suomen kielen rakenne ja kehitys. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. 5. muuttamaton laitos 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2: 393
