ärsyke

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ärsyke (48-A)[1]

  1. (fysiologia) elimistön ulkopuolinen tai sisäinen tekijä, joka saa aikaan tietyn toiminnan (reaktion) tai sen jatkumisen
    Siitepöly nuhan ärsykkeenä. Valoärsyke. Ääniärsyke.
  2. kiihoke, virike, yllyke

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈærsykeˣ/
  • tavutus: är‧sy‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ärsyke ärsykkeet
genetiivi ärsykkeen ärsykkeiden
ärsykkeitten
partitiivi ärsykettä ärsykkeitä
akkusatiivi ärsyke;
ärsykkeen 		ärsykkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ärsykkeessä ärsykkeissä
elatiivi ärsykkeestä ärsykkeistä
illatiivi ärsykkeeseen ärsykkeisiin
ärsykkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ärsykkeellä ärsykkeillä
ablatiivi ärsykkeeltä ärsykkeiltä
allatiivi ärsykkeelle ärsykkeille
muut sijamuodot
essiivi ärsykkeenä ärsykkeinä
translatiivi ärsykkeeksi ärsykkeiksi
abessiivi ärsykkeettä ärsykkeittä
instruktiivi – ärsykkein
komitatiivi – ärsykkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ärsykkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		ärsyket-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hermoärsyke, valoärsyke, ärsykekenttä, ärsyketulva

Anagrammit[muokkaa]

keräys, käreys, räyske

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ärsyke&oldid=4311433”