Siirry sisältöön

ärsytys

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ärsytys (39)

  1. se, että ärsyttää
  2. (fysiologia) aistin tai aistien koettelu

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈærsyt̪ys/
  • tavutus: är‧sy‧tys

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ärsytys ärsytykset
genetiivi ärsytyksen ärsytysten
ärsytyksien
partitiivi ärsytystä ärsytyksiä
akkusatiivi ärsytys;
ärsytyksen
ärsytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi ärsytyksessä ärsytyksissä
elatiivi ärsytyksestä ärsytyksistä
illatiivi ärsytykseen ärsytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ärsytyksellä ärsytyksillä
ablatiivi ärsytykseltä ärsytyksiltä
allatiivi ärsytykselle ärsytyksille
muut sijamuodot
essiivi ärsytyksenä ärsytyksinä
translatiivi ärsytykseksi ärsytyksiksi
abessiivi ärsytyksettä ärsytyksittä
instruktiivi ärsytyksin
komitatiivi ärsytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ärsytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ärsytys-

Etymologia

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

yskänärsytys, ärsytyskynnys

Aiheesta muualla

[muokkaa]