vilja
Wikisanakirja
| Katso myös: Vilja ja viljâ |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
vilja (9)
- ryhmä heinäkasveja; viljakasvit, joiden siemeniä käytetään ravinnoksi
- Vehnä, ruis, kaura ja ohra ovat viljoja. Näistä ohra on vanhin viljalaji.
- (ainesana) näiden kasvien siemet, jotka korjataan talteen ja käytetään ravinnoksi
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | vilja | viljat |
| genetiivi | viljan | viljojen (viljain) |
| partitiivi | viljaa | viljoja |
| akkusatiivi | vilja; viljan | viljat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viljassa | viljoissa |
| elatiivi | viljasta | viljoista |
| illatiivi | viljaan | viljoihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viljalla | viljoilla |
| ablatiivi | viljalta | viljoilta |
| allatiivi | viljalle | viljoille |
| Muut | ||
| essiivi | viljana | viljoina |
| translatiivi | viljaksi | viljoiksi |
| abessiivi | viljatta | viljoitta |
| instruktiivi | – | viljoin |
| komitatiivi | – | viljoine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
[muokkaa] Liittyvät sanat
- Yhdyssanat
[muokkaa] Ruotsi
[muokkaa] Substantiivi
vilja (1) (viljan, viljor, viljorna)
[muokkaa] Verbi
vilja (vill, ville, velat)