vilja

Katso myös: Vilja ja viljâ

Suomi

Substantiivi

vilja (9)

1. ryhmä siemenkasveihin kuuluvia heinäkasveja, joiden siemeniä eli jyviä käytetään ravinnoksi

   Vehnä, ruis, kaura ja ohra ovat viljoja. Näistä ohra on vanhin viljalaji.

2. (ainesana) näiden kasvien siemet, jotka korjataan talteen ja käytetään ravinnoksi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	vilja	viljat
genetiivi	viljan	viljojen (viljain)
partitiivi	viljaa	viljoja
akkusatiivi	vilja; viljan	viljat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	viljassa	viljoissa
elatiivi	viljasta	viljoista
illatiivi	viljaan	viljoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	viljalla	viljoilla
ablatiivi	viljalta	viljoilta
allatiivi	viljalle	viljoille
Muut
essiivi	viljana	viljoina
translatiivi	viljaksi	viljoiksi
abessiivi	viljatta	viljoitta
instruktiivi	–	viljoin
komitatiivi	–	viljoine- + omistusliite

Käännökset

englanti: corn, cereal ersä: сюро puola: zboże n. ruotsi: spannmål saksa: Korn n., Getreide n.

tšekki: obilí n. turkki: ekin venäjä: крупа viro: vili, teravili

Liittyvät sanat

• viljely, viljelyala, viljelys
• kaura, ohra, vehnä, ruis

Yhdyssanat

• viljalaji

Ruotsi

Substantiivi

vilja (1) (viljan, viljor, viljorna)

1. halu, tahto

Verbi

vilja (vill, ville, velat)

1. haluta, tahtoa

Viro

Substantiivi

vilja

1. (taivutusmuoto) Sanan vili yksikön genetiivi, partitiivi ja aditiivi [lyhyt illatiivi].