ruis
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- leipäruis, viljakasvi (Secale cereale)
- Euroopan tärkeimmät rukiin viljelyalueet.
- (yleisesti) mikä tahansa rukiiden (Secale) suvun kasvi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈruis/ tai /ˈrui̯s/
- tavutus: ru‧is / ruis
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruis | rukiit |
| genetiivi | rukiin | rukiiden rukiitten |
| partitiivi | ruista | rukiita |
| akkusatiivi | ruis; rukiin |
rukiit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rukiissa | rukiissa |
| elatiivi | rukiista | rukiista |
| illatiivi | rukiiseen | rukiisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rukiilla | rukiilla |
| ablatiivi | rukiilta | rukiilta |
| allatiivi | rukiille | rukiille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rukiina | rukiina |
| translatiivi | rukiiksi | rukiiksi |
| abessiivi | rukiitta | rukiitta |
| instruktiivi | – | rukiin |
| komitatiivi | – | rukiine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rukii- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ruis- | |
Etymologia[muokkaa]
Sana on perinteisesti selitetty germaaniseksi lainaksi, jonka rekonstruoitu alkumuoto on *rugiz (> nykyruotsin råg), mutta myös balttilainen alkuperä voi tulla kyseeseen (vrt. muinaispreussin rugis ja latvian rudzis). Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan ruis, vatjan rüiz ja viron rukis.[1]
Käännökset[muokkaa]
1. Secale cereale
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: rukiinen
Yhdyssanat[muokkaa]
juhannusruis, kaskiruis, kevätruis, korpiruis, peltoruis, ruishiutale, ruisjauho, ruiskaunokki, ruiskorppu, ruiskukka, ruislajike, ruisleipä, ruislimppu, ruislintu, ruispelto, ruispuuro, ruisrääkkä, ruissato, ruissihtijauho, ruisvehnä, rukiinjyvä, rukiinolki, rukiinsiemen, rukiinviljely, siemenruis, syysruis
Idiomit[muokkaa]
- olla ruista ranteessa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ruis Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 230. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.