tahto

Wikisanakirjasta
Katso myös: Tähtö

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tahto (1-F)

  1. päättäväinen halu, tahtominen tai se mitä tahdotaan
    "Tahdon riemuvoitto"
    Luja tahto vie läpi harmaan kiven.
    ihmisen vapaa tahto
    Tämä oli hänen viimeinen tahtonsa. (testamenttinsa)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑht̪o/
  • tavutus: tah‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tahto tahdot
genetiivi tahdon tahtojen
partitiivi tahtoa tahtoja
akkusatiivi tahto;
tahdon
tahdot
sisäpaikallissijat
inessiivi tahdossa tahdoissa
elatiivi tahdosta tahdoista
illatiivi tahtoon tahtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tahdolla tahdoilla
ablatiivi tahdolta tahdoilta
allatiivi tahdolle tahdoille
muut sijamuodot
essiivi tahtona tahtoina
translatiivi tahdoksi tahdoiksi
abessiivi tahdotta tahdoitta
instruktiivi tahdoin
komitatiivi tahtoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tahdo-
vahva vartalo tahto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

puolustustahto, rauhantahto, tahdonilmaisu, tahdonilmaus, tahdonponnistus, tahdonvoima, tahtotila, taistelutahto, voitontahto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tahto Kielitoimiston sanakirjassa
  • tahto Tieteen termipankissa