halu
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi
Substantiivi
halu (1)
- tajunnalle selkeä sisäinen pyrkimys jnk. tarpeen tyydyttämiseen, jnk. toiveen toteuttamiseen
- Pekalla on kova halu lähteä käymään Kiinassa.
- mon. sukupuolivietti
- Halut ne on hiirelläkin. (sananlasku)
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | halu | halut |
| genetiivi | halun | halujen |
| partitiivi | halua | haluja |
| akkusatiivi | halu; halun | halut |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halussa | haluissa |
| elatiivi | halusta | haluista |
| illatiivi | haluun | haluihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halulla | haluilla |
| ablatiivi | halulta | haluilta |
| allatiivi | halulle | haluille |
| Muut | ||
| essiivi | haluna | haluina |
| translatiivi | haluksi | haluiksi |
| abessiivi | halutta | haluitta |
| instruktiivi | – | haluin |
| komitatiivi | – | haluine- + omistusliite |
