supiini
Wikisanakirja
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
supiini (5)
- (kielitiede) verbin taivutusmuoto, jolla muodostetaan apuverbin kanssa menneen ajan liittomuodot
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | supiini | supiinit |
| genetiivi | supiinin | supiinien |
| partitiivi | supiinia | supiineja |
| akkusatiivi | supiini; supiinin | supiinit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | supiinissa | supiineissa |
| elatiivi | supiinista | supiineista |
| illatiivi | supiiniin | supiineihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | supiinilla | supiineilla |
| ablatiivi | supiinilta | supiineilta |
| allatiivi | supiinille | supiineille |
| Muut | ||
| essiivi | supiinina | supiineina |
| translatiivi | supiiniksi | supiineiksi |
| abessiivi | supiinitta | supiineitta |
| instruktiivi | – | supiinein |
| komitatiivi | – | supiineine- + omistusliite |
