viljavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viljavuus (40)

  1. se, että on viljava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋiljɑʋuːs/
  • tavutus: vil‧ja‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viljavuus viljavuudet
genetiivi viljavuuden viljavuuksien
partitiivi viljavuutta viljavuuksia
akkusatiivi viljavuus;
viljavuuden
viljavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi viljavuudessa viljavuuksissa
elatiivi viljavuudesta viljavuuksista
illatiivi viljavuuteen viljavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viljavuudella viljavuuksilla
ablatiivi viljavuudelta viljavuuksilta
allatiivi viljavuudelle viljavuuksille
muut sijamuodot
essiivi viljavuutena viljavuuksina
translatiivi viljavuudeksi viljavuuksiksi
abessiivi viljavuudetta viljavuuksitta
instruktiivi viljavuuksin
komitatiivi viljavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo viljavuude-
vahva vartalo viljavuute-
konsonantti-
vartalo
viljavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan viljava vartalosta viljav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

viljavuustutkimus

Aiheesta muualla[muokkaa]