tukki
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
tukki (5-A)
- katkaistu ja karsittu puun runko, joka täyttää sahausnormin
- Tukki on yleensä vähintään 3,1 metrin pituinen ja latvaläpimitaltaan vähintään 15 senttimetriä.
- kiväärin tai haulikon perä
- mankelin tela
- kangaspuiden osa
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | tukki | tukit |
| genetiivi | tukin | tukkien |
| partitiivi | tukkia | tukkeja |
| akkusatiivi | tukki; tukin | tukit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tukissa | tukeissa |
| elatiivi | tukista | tukeista |
| illatiivi | tukkiin | tukkeihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tukilla | tukeilla |
| ablatiivi | tukilta | tukeilta |
| allatiivi | tukille | tukeille |
| Muut | ||
| essiivi | tukkina | tukkeina |
| translatiivi | tukiksi | tukeiksi |
| abessiivi | tukitta | tukeitta |
| instruktiivi | – | tukein |
| komitatiivi | – | tukkeine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. sahatavara
2. aseen osa
3. mankeli
|
|
4. kangaspuut
