ase

Suomi

Substantiivi

ase (48)

1. väline tai työkalu, jota käytetään vahingoittamaan elämää ja omaisuutta, ja uhkailuun näillä sekä puolustautumiseen. Aseita voi käyttää metsästyksessä, eläinten tappamiseen ja tainnuttamiseen ja urheilussa

   Puukkoa käytetään työkaluna ja joskus aseena.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ase	aseet
genetiivi	aseen	aseiden aseitten
partitiivi	asetta	aseita
akkusatiivi	ase; aseen	aseet
Sisäpaikallissijat
inessiivi	aseessa	aseissa
elatiivi	aseesta	aseista
illatiivi	aseeseen	aseisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	aseella	aseilla
ablatiivi	aseelta	aseilta
allatiivi	aseelle	aseille
Muut
essiivi	aseena	aseina
translatiivi	aseeksi	aseiksi
abessiivi	aseetta	aseitta
instruktiivi	–	asein
komitatiivi	–	aseine- + omistusliite

Käännökset

azeri: silah englanti: weapon espanja: arma f. hollanti: wapen n. italia: arma f. kurdi: çek, sîleh portugali: arma f. ranska: arme f.

romania: armă f. ruotsi: vapen saksa: Waffe f. tšekki: zbraň f. turkki: silah venäjä: оружие viro: relv

Liittyvät sanat

• aseellinen, aseeton, asekokoelma, asevarasto, tuliase, ritsa
• aseseppä

Motu

Substantiivi

ase

1. (anatomia) maksa

Viro

Substantiivi

ase (gen aseme, part aset)

1. sija, paikka, tila

   Kirjaniku sünnimaja ase. – Kirjailijan synnyintalon paikka.

   aset andma - antaa tilaa

   aset võtma – istuutua, ottaa paikka

   aset täitma – olla sijaisena, korvata

   aset leidma - tapahtua, olla

2. vuode, makuusija, makuupaikka

   Pehme, kõva, mugav, kitsas ase. - Pehmeä, kova, mukava, kapea vuode.

Taivutus

• tyyppi 4 (ase)
• ÕS 2006 tyyppi 10 ase tyyppisana

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	ase	asemed
Genetiivi	aseme	asemete
Partitiivi	aset	asemeid
Illatiivi	asemesse	asemetesse asemeisse