perä

Katso myös: pera ja Pera

Suomi

Substantiivi

perä (9)

1. laitteen tai esineen kärjestä kaukaisin osa
2. sisääntulosta tai suusta kauimmaisin osa

   käytävän perällä

3. erit. laivan tai veneen takaosa
4. kiväärin osa, joka tuetaan olkapäätä vasten
5. mon. tupakan palamatta jäänyt osa, erit. piipusta

   Kopistaa ja panee piipun perät suuhun. (Lassila, Nuori mylläri)

6. (arkinen) takapuoli

   Onpas emännällä leveä perä.

7. todiste, peruste

   Väitteissä ei ole mitään perää.

   Kai siinä huhussa jotain perääkin on.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	perä	perät
genetiivi	perän	perien (peräin)
partitiivi	perää	periä
akkusatiivi	perä; perän	perät
Sisäpaikallissijat
inessiivi	perässä	perissä
elatiivi	perästä	peristä
illatiivi	perään	periin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	perällä	perillä
ablatiivi	perältä	periltä
allatiivi	perälle	perille
Muut
essiivi	peränä	perinä
translatiivi	peräksi	periksi
abessiivi	perättä	perittä
instruktiivi	–	perin
komitatiivi	–	perine- + omistusliite

Käännökset

aseen osa

englanti: butt, stock espanja: culata f. italia: portugali:

ranska: ruotsi: saksa: venäjä:

Liittyvät sanat

• ahteri

Johdokset

• peräosa
• peräpuoli
• perä perää, perä perään
• perätön
• porrasperä, viistoperä
• avaimenperä
• leukaperät
• alkuperä, syntyperä
• kallioperä, maaperä
• verbit: perätä, perääntyä

Idiomit

• antaa periksi – lakata tavoittelemasta jtak
• perin pohjin – perusteellisesti
• pitää perää – olla viimeisenä kilpailussa
• perä perään – peräkkäin