otsa

Katso myös: Otsa

Suomi

Substantiivi

otsa (10)

1. silmien yläpuolella oleva pään etuosa. Ihmisellä kulmakarvojen ja hiusrajan välinen alue

   Löin otsani kipeästi matalassa oviaukossa.

Käännökset

englanti: forehead espanja: frente italia: fronte inkeroinen: ottsa karjala: ottša koltansaame: käll latvia: piere liivi: vȱntsa ranska: front ruotsi: panna saksa: Stirn

slovakki: čelo n. sloveeni: čelo n. tšekki: čelo n. unkari: homlok vatja: õttsa venäjä: лоб vepsä: oc viro: otsaesine, ots, laup, otsmik

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• otsalauta, otsaluu, otsapelti

Idiomit

• olla otsaa – olla röyhkeyttä tai uskallusta

En voinut uskoa, että hänellä oli otsaa ehdottaa moista.