minä

Katso myös: mina, mină, minā ja mína

Suomi

Pronomini

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	minä	–
genetiivi	minun	–
partitiivi	minua	–
akkusatiivi	minut	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	minussa	–
elatiivi	minusta	–
illatiivi	minuun	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	minulla	–
ablatiivi	minulta	–
allatiivi	minulle	–
muut
essiivi	minuna	–
translatiivi	minuksi	–
abessiivi	(minutta)	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	–

minä

1. (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa itseensä

Ääntäminen

• IPA: [ˈminæ]

Taivutus

• Huomaa poikkeuksellinen taivutus – muissa kuin perusmuodossa vartalo minu- (vrt. sinä). Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *minutta käytetään äärimmäisen harvoin.

Etymologia

etymologia ulottuu aina samojedikieliin asti, eli sana on uralilainen (SSA s.v. minä)

Käännökset

1. sana, jolla puhuja viittaa itseensä

afrikaans: ek alasaksa: ik, ick albania: unë arabia: أنا bambara: ne baski: ni bislama: mi bulgaria: аз englanti: I espanja: yo esperanto: mi kroatia: ja fidži: au heprea: אֲנִי hollanti: ik igbo: [[]] indonesia: saya, aku islanti: ég italia: io japani: 私 [watashi/watakushi], あたし [atashi/atakushi], 僕 [bóku] m., 俺 [ore], 我 [ware], おら [ora] joruba: karjala: minä kreikka: εγώ latina: ego latvia: es liettua: aš

liivi: minā, ma mandariinikiina: 我 [wǒ] norja (bokmål): jeg norja (nynorsk): eg pohjoissaame: mun portugali: eu ranska: je rarotonga: au romani: me romania: eu ruotsi: jag saksa: ich sunda: kuring tanska: jeg thai: ฉัน, ผม m., ดิฉัน f., ข้าพเจ้า, กู toki pona: mi turkki: ben tšekki: já tuvalu: au udmurtti: мон [mon] unkari: én venäjä: я vepsä: minä viro: mina / [ma]] volapük: ob Võro: mina / ma

Liittyvät sanat

• sinä, hän, me, te, he
• mie, sie
• myö, hyö, mnää
• mä, mää
• meikä, meikäläinen

Pronomini

minä

1. (interrogatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
2. (relatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
3. (indefiniittinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä

Substantiivi

minä (10)

1. (psykologia) minuus, ihmisen olemuksen subjektiivinen osa, ego

   rakas oma minä

Etymologia

käännöslaina latinan sanasta ego 'minä'

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	minä	–
genetiivi	minän	–
partitiivi	minää	–
akkusatiivi	minä; minän	–
Sisäpaikallissijat
inessiivi	minässä	–
elatiivi	minästä	–
illatiivi	minään	–
Ulkopaikallissijat
adessiivi	minällä	–
ablatiivi	minältä	–
allatiivi	minälle	–
Muut
essiivi	minänä	–
translatiivi	minäksi	–
abessiivi	minättä	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	–

Käännökset

1. ihmisen olemuksen subjektiivinen osa, ego

ranska: moi ruotsi: jag

saksa: Ich viro: mina

Liittyvät sanat

• itse, ego, monadi

Vepsä

Pronomini

minä (gen. minu)

1. (persoonapronomini) minä