minä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: mina ja mína

Sisällysluettelo

[muokkaa] Suomi

[muokkaa] Pronomini

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi minä
genetiivi minun
partitiivi minua
akkusatiivi minut
sisäpaikallissijat
inessiivi minussa
elatiivi minusta
illatiivi minuun
ulkopaikallissijat
adessiivi minulla
ablatiivi minulta
allatiivi minulle
muut
essiivi minuna
translatiivi minuksi
abessiivi (*minutta)
instruktiivi
komitatiivi

minä

  1. (persoonapronomini) yksikön ensimmäinen persoona, puhuja itse

[muokkaa] Taivutus

  • Huomaa poikkeuksellinen taivutus – muissa kuin perusmuodossa vartalo minu- (vrt. sinä). Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *minutta käytetään äärimmäisen harvoin.

[muokkaa] Etymologia

etymologia ulottuu aina samojedikieliin asti, eli sana on uralilainen (SSA s.v. minä)

[muokkaa] Käännökset

1. persoonapronomini

[muokkaa] Liittyvät sanat

[muokkaa] Pronomini

minä

  1. (interrogatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
  2. (relatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
  3. (indefiniittinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä

[muokkaa] Substantiivi

minä (ei monikkoa)

  1. (psykologia) minuus, ihmisen olemuksen subjektiivinen osa, ego
    rakas oma ~

[muokkaa] Etymologia

Kts. persoonapronomini

[muokkaa] Taivutus

  • minän, minää, minään jne.

[muokkaa] Käännökset

1. ihmisen olemuksen subjektiivinen osa, ego

[muokkaa] Liittyvät sanat

[muokkaa] Vepsä

[muokkaa] Pronomini

minä (gen. minu)

  1. (persoonapronomini) minä
Käyttäjä
Nimiavaruudet

Kirjoitusjärjestelmät
Toiminnot
navigaatio
Työkalut
Muilla kielillä