minä
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | minä | – |
| genetiivi | minun | – |
| partitiivi | minua | – |
| akkusatiivi | minut | – |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | minussa | – |
| elatiivi | minusta | – |
| illatiivi | minuun | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | minulla | – |
| ablatiivi | minulta | – |
| allatiivi | minulle | – |
| muut | ||
| essiivi | minuna | – |
| translatiivi | minuksi | – |
| abessiivi | (*minutta) | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | – |
[muokkaa] Pronomini
minä
- (persoonapronomini) yksikön ensimmäinen persoona, puhuja itse
[muokkaa] Taivutus
- Huomaa poikkeuksellinen taivutus – muissa kuin perusmuodossa vartalo minu- (vrt. sinä). Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *minutta käytetään äärimmäisen harvoin.
[muokkaa] Etymologia
etymologia ulottuu aina samojedikieliin asti, eli sana on uralilainen (SSA s.v. minä)
[muokkaa] Käännökset
1. persoonapronomini
|
|
[muokkaa] Liittyvät sanat
[muokkaa] Pronomini
minä
- (interrogatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
[muokkaa] Substantiivi
minä (ei monikkoa)
[muokkaa] Etymologia
Kts. persoonapronomini
[muokkaa] Taivutus
- minän, minää, minään jne.
[muokkaa] Käännökset
1. ihmisen olemuksen subjektiivinen osa, ego
|
