ego

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ego (1)

  1. yksi persoonallisuuden osa psykoanalyysin persoonallisuusnäkemyksessä, minä
  2. käsitys itsestä
    AP:lla vaikuttaisi olevan ylipaisunut ego ja ylemmyysfantasioita, jotka hänen pieni päänsä on kehittänyt kompensoidakseen huonoa itsetuntoa. (nettikeskustelua)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ego egot
genetiivi egon egojen
(egoin)
partitiivi egoa egoja
akkusatiivi ego; egon egot
Sisäpaikallissijat
inessiivi egossa egoissa
elatiivi egosta egoista
illatiivi egoon egoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi egolla egoilla
ablatiivi egolta egoilta
allatiivi egolle egoille
Muut
essiivi egona egoina
translatiivi egoksi egoiksi
abessiivi egotta egoitta
instruktiivi egoin
komitatiivi egoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta ego ’minä’

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ego (yksikön akkusatiivi egon; monikko egi, monikon akkusatiivi egin)

  1. ego

Latina[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

Taivutus
nominatiivi ego
akkusatiivi
genetiivi meī
datiivi mihi
ablatiivi

ego

  1. (persoonapronomini) minä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ego (yks. määr. egot, ei monikkoa)

  1. ego

Liittyvät sanat[muokkaa]