Wikisanakirjasta
Katso myös: -ma, ma, ma., mA, Ma, M&A, MA, , , mą̊, , -mä

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

  1. (persoonapronomini, puhekieltä, murteellinen) minä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmæ/
  • tavutus: mä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi
genetiivi mun
partitiivi mua
akkusatiivi mut
sisäpaikallissijat
inessiivi mussa
elatiivi musta
illatiivi muhun
ulkopaikallissijat
adessiivi mulla
ablatiivi multa
allatiivi mulle
muut sijamuodot
essiivi muna
translatiivi muksi
abessiivi
instruktiivi
komitatiivi

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]
  • minä (yleiskieli)
  • mie (itä- ja pohjoismurteissa)
  • mää (hämäläismurteissa)
  • miä (etelä-kymenlaaksolaisessa murteessa)
  • meikä (puhekieltä, verbi taipuu yksikön kolmannessa persoonassa)
  • meitsi (puhekieltä, verbi taipuu yksikön kolmannessa persoonassa)

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • Kielitoimiston sanakirjassa