mieli
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
mieli (26)
- ihmisen henkinen tai sisäinen olemus, tajunta, tietoisuus
- mielekkyys, merkitys
- Mitä mieltä siinäkin hommassa on?
- psyyke
- Hänen mielensä on perin sairas.
- halu, tahto
- Hän teki mielensä mukaan.
- mielipide
- Mitä mieltä olet uusista sairauksistamme?
- Olen kanssasi eri mieltä asiasta.
- mieliala
- olla hyvällä mielellä
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈmie̞li]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | mieli | mielet |
| genetiivi | mielen | mielten mielien |
| partitiivi | mieltä | mieliä |
| akkusatiivi | mieli; mielen | mielet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mielessä | mielissä |
| elatiivi | mielestä | mielistä |
| illatiivi | mieleen | mieliin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mielellä | mielillä |
| ablatiivi | mieleltä | mieliltä |
| allatiivi | mielelle | mielille |
| Muut | ||
| essiivi | mielenä (mielnä) |
mielinä |
| translatiivi | mieleksi | mieliksi |
| abessiivi | mielettä | mielittä |
| instruktiivi | – | mielin |
| komitatiivi | – | mieline- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. tajunta, tietoisuus
3. psyyke
|
5. mielipide
|
6. mieliala
|
Idiomit [muokkaa]
- jollakulla on paha mieli jostakin olla surullinen jostakin
