mieltää
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
mieltää (54-I) (taivutus[luo])
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmie̯lt̪æːˣ/
- tavutus: miel‧tää
Etymologia[muokkaa]
johdos substantiivista mieli (miel- + -tä- + -ä)[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- mieltää Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.