mieltää

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

mieltää (54-I) (taivutus[luo])

  1. pitää jnk tai kokea jksk
    Lapsi mieltää etäopetuksen lomaksi muutenkin nytten. (kauppalehti.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmie̯lt̪æːˣ/
  • tavutus: miel‧tää

Etymologia[muokkaa]

johdos substantiivista mieli (miel- + -- + )[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.