äly
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kyky ajatella ja selvittää asioiden ja tapahtumien riippuvuussuhteita ja sisäisiä yhteyksiä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈæly/
- tavutus: ä‧ly
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | äly | älyt |
| genetiivi | älyn | älyjen |
| partitiivi | älyä | älyjä |
| akkusatiivi | äly; älyn |
älyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | älyssä | älyissä |
| elatiivi | älystä | älyistä |
| illatiivi | älyyn | älyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | älyllä | älyillä |
| ablatiivi | älyltä | älyiltä |
| allatiivi | älylle | älyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | älynä | älyinä |
| translatiivi | älyksi | älyiksi |
| abessiivi | älyttä | älyittä |
| instruktiivi | – | älyin |
| komitatiivi | – | älyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | äly- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- Vanha suomen omaperäinen sana, jolla ei vastineita muissa kielissä, paitsi karjalassa
- Mahdolliset vastineet muissa kielissä:
- Luulajan saamen huomaamista ja havaitsemista tarkoittava sana
- Komin vanhassa kielessä ymmärrystä, älyä ja malttia tarkoittava sana
Käännökset[muokkaa]
1. kyky ajatella
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: älykäs, älyllinen, älytön
- adverbit: älyissään, älyllä, älyten, älyttä, älyttävästi
- substantiivit: älykkyys, älykkö, älymystö, älyttäminen, älyäminen
- verbit: älyttää, älytä
Yhdyssanat[muokkaa]
ihmisäly, normaaliälyinen, peliäly, tekoäly, tunneäly, älykortti, älykääpiö, älynlahja, älynvälähdys, älynväläys, älynystyrä, älypeli, älypuhelin, älypää, älytalo, älyvapaa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- äly Kielitoimiston sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Äly. Kotimaisten kielten keskus
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1