lehmä
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
lehmä (10)
- naaraspuolinen, vähintään kerran synnyttänyt nauta; monien muidenkin märehtijöiden naarassukupuolta kutsutaan lehmäksi
- (alatyyliä) haukkumasana, yleensä naiselle suunnattu
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | lehmä | lehmät |
| genetiivi | lehmän | lehmien (lehmäin) |
| partitiivi | lehmää | lehmiä |
| akkusatiivi | lehmä; lehmän | lehmät |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lehmässä | lehmissä |
| elatiivi | lehmästä | lehmistä |
| illatiivi | lehmään | lehmiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lehmällä | lehmillä |
| ablatiivi | lehmältä | lehmiltä |
| allatiivi | lehmälle | lehmille |
| Muut | ||
| essiivi | lehmänä | lehminä |
| translatiivi | lehmäksi | lehmiksi |
| abessiivi | lehmättä | lehmittä |
| instruktiivi | – | lehmin |
| komitatiivi | – | lehmine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. eläin
2. haukkumasana
|
[muokkaa] Liittyvät sanat
[muokkaa] Idiomit
- (jollakulla on) oma lehmä ojassa - joku ajattelee asiassa omaa etuaan eikä voi siis olla puolueeton
- (jokin) laskee kuin lehmän häntä - (jokin) laskee varmasti
- märehtiä kuin lehmä - syödä epämiellyttävällä tavalla tai hyvin hitaasti
[muokkaa] Karjala
[muokkaa] Substantiivi
lehmä
