lehmä

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Lehmä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

lehmä

Substantiivi[muokkaa]

lehmä (10)

  1. naaraspuolinen, vähintään kerran synnyttänyt nauta; monien muidenkin märehtijöiden naarassukupuolta kutsutaan lehmäksi
  2. (alatyyliä, halventava) haukkumasana, yleensä naiselle suunnattu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlehmæ/
  • tavutus: leh‧mä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lehmä lehmät
genetiivi lehmän lehmien
(lehmäin)
partitiivi lehmää lehmiä
akkusatiivi lehmä;
lehmän
lehmät
sisäpaikallissijat
inessiivi lehmässä lehmissä
elatiivi lehmästä lehmistä
illatiivi lehmään lehmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lehmällä lehmillä
ablatiivi lehmältä lehmiltä
allatiivi lehmälle lehmille
muut sijamuodot
essiivi lehmänä lehminä
translatiivi lehmäksi lehmiksi
abessiivi lehmättä lehmittä
instruktiivi lehmin
komitatiivi lehmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lehmä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Sanan alkuperä on hämärä, mutta se edeltää kantasuomen aikaa, sillä sille tunnetaan vastine mordvasta, jossa sana merkitsee ’hevosta’.[1] Sana on mahdollisesti länsiuralin aikainen laina kampakeraamikkojen puhumasta muinaiskielestä[2].

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aikalehmä, ayrshirelehmä, emolehmä, hirvilehmä, kantakirjalehmä, lehmäantilooppi, lehmäkauppa, lehmäluku, lehmänkanttura, lehmänkauppa, lehmänkello, lehmänkäännös, lehmänlanta, lehmänläjä, lehmänmaito, lehmänpapu, lehmänpolku, lehmäntatti, lehmärokko, lehmärotu, lehmäturpiaali, lehmävasikka, lihalehmä, luukkulehmä, lypsylehmä, maatiaislehmä, peltilehmä, puhvelilehmä, teuraslehmä

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lehmä Kielitoimiston sanakirjassa
  • lehmä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Karjala[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lehmä

  1. lehmä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lehmä Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.
  2. Topias Haikala: Ennen suomea ja saamea Suomen alueella puhuttiin lukuisia kadonneita kieliä — kielitieteilijät ovat löytäneet niistä jäänteitä. Yliopisto-lehti, 21.10.2022. Artikkelin verkkoversio.