koe
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
- tilanne jossa jonkin asian, teorian tms. toimivuutta testataan; kokeilu, koestus
- joukko tehtäviä, kysely, jonka kysymyksillä testataan, mitä oppilas on oppinut
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | koe | kokeet |
| genetiivi | kokeen | kokeiden kokeitten |
| partitiivi | koetta | kokeita |
| akkusatiivi | koe; kokeen | kokeet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kokeessa | kokeissa |
| elatiivi | kokeesta | kokeista |
| illatiivi | kokeeseen | kokeisiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kokeella | kokeilla |
| ablatiivi | kokeelta | kokeilta |
| allatiivi | kokeelle | kokeille |
| Muut | ||
| essiivi | kokeena | kokeina |
| translatiivi | kokeeksi | kokeiksi |
| abessiivi | kokeetta | kokeitta |
| instruktiivi | – | kokein |
| komitatiivi | – | kokeine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. kokeilu
|
|
2. koulu
Liittyvät sanat [muokkaa]
Hollanti [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
koe f. (monikko koeien)