koe
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
koe (48)
- tilanne, jossa jonkin asian tms. toimivuutta testataan; kokeilu, koestus
- joukko tehtäviä, kysely, jonka kysymyksillä testataan, mitä oppilas on oppinut
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | koe | kokeet |
| genetiivi | kokeen | kokeiden kokeitten |
| partitiivi | koetta | kokeita |
| akkusatiivi | koe; kokeen | kokeet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kokeessa | kokeissa |
| elatiivi | kokeesta | kokeista |
| illatiivi | kokeeseen | kokeisiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kokeella | kokeilla |
| ablatiivi | kokeelta | kokeilta |
| allatiivi | kokeelle | kokeille |
| Muut | ||
| essiivi | kokeena | kokeina |
| translatiivi | kokeeksi | kokeiksi |
| abessiivi | kokeetta | kokeitta |
| instruktiivi | – | kokein |
| komitatiivi | – | kokeine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. kokeilu
|
|
2. koulu
|
[muokkaa] Liittyvät sanat
[muokkaa] Hollanti
[muokkaa] Substantiivi
koe f.