oma

Wikisanakirjasta
Katso myös: Oma, Omã

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

oma (10) (komparatiivi omempi, superlatiivi omin) (taivutus [luo])

  1. jonkun omistama
    Tuo on minun oma tauluni.
    Oma tupa, oma lupa.
    Tämä omani on monin verroin parempi.
  2. omalla puolella tai joukkueessa oleva
    tehdä oma maali
    ampua omiaan.
  3. jollekin ominainen tai henkilökohtaisesti jonkun persoonallisuuteen kuuluva
    puhua omiaan
    Suo on Suomelle ominta. (Ilkka.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈomɑ/
  • tavutus: o‧ma

Huomautukset[muokkaa]

  • Adjektiivi oma on usein pronominin kaltainen omistamista ja omistajuutta korostava sana.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ikioma, oma-aloitteinen, omaehtoinen, omaelämäkerta, omaharkintainen, omahoitaja, omahoito, omahyväinen, omailmeinen, omakehu, omakielinen, omakohtainen, omakoti-, omakustanne, omakustannukset, omakustannus-, omakuva, omakätinen, omalaatuinen, omaleimainen, omalääkäri, omanarvontunto, omankielinen, omankädenoikeus, omanvoitonpyynti, omanvoitonpyyntö, omapaino, omaperäinen, omapohjainen, omapäinen, omarahoitteinen, omarahoitus, omatahtoinen, omatekoinen, omatoiminen, omatunto, omatuotanto, omavalintainen, omavaloinen, omavaltainen, omavarainen, omavastuu, omavelkainen, pääoma, vuoteenoma

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • oma Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

oma (10)

  1. jokin jonkun yksin omistama
    Vaadin omani takaisin.
    Onhan se vaatimaton, mutta oma.
    Oma on rakkaampi.
    Hän otti väkisin omansa.
    Voinko lainata tätä, unohdin omani kotiin.
  2. jonkun tahon osuus
    Pekka teki jo osuutensa, nyt on Matin vuoro tehdä omansa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oma omat
genetiivi oman omien
(omain)
partitiivi omaa omia
akkusatiivi oma;
oman
omat
sisäpaikallissijat
inessiivi omassa omissa
elatiivi omasta omista
illatiivi omaan omiin
ulkopaikallissijat
adessiivi omalla omilla
ablatiivi omalta omilta
allatiivi omalle omille
muut sijamuodot
essiivi omana omina
translatiivi omaksi omiksi
abessiivi omatta omitta
instruktiivi omin
komitatiivi omine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo oma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • oma Kielitoimiston sanakirjassa

Tonga[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

oma

  1. nopeasti

Viro[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

oma (gen oma, part oma)

  1. oma
    puun oma väri – puu oma värv

Taivutus[muokkaa]

  • ei vertailuasteita
Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi oma omad
Genetiivi oma omade
Partitiivi oma omi
omasid
Illatiivi omasse omisse
omadesse

Adverbi[muokkaa]

oma

  1. (likimääräisesti) ainakin, vähintään, hyvinkin
    Kala oli oma viis kilo raske. – Kala painoi ainakin viisi kiloa.

Pronomini[muokkaa]

oma (gen oma, part oma)

  1. (refleksiivipronomini) [1]. Vastaa suomen omistusliitettä.
    minu oma raamat – kirjani
  2. (substantiivisena)
    Ära võta teise oma.. – Älä ota toisen omaa.
    omal viisil – omalla tavallaan

Liittyvät sanat[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oma (gen oma, part oma)

  1. oma
    Võta ja hoia kui oma. – Ota ja pidä kuin omaasi

Taivutus[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • oma Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • oma sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Viitteet[muokkaa]