sonni

Wikisanakirjasta
Sonni

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sonni (5)

  1. (eläintiede) koiraspuolinen nauta
  2. (arkikieltä, halventava) miespuolinen henkilö, joka on usein naisten kanssa seksuaalisessa kanssakäymisessä; panosonni

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsonːi/
  • tavutus: son‧ni

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sonni sonnit
genetiivi sonnin sonnien
(sonnein)
partitiivi sonnia sonneja
akkusatiivi sonni;
sonnin
sonnit
sisäpaikallissijat
inessiivi sonnissa sonneissa
elatiivi sonnista sonneista
illatiivi sonniin sonneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sonnilla sonneilla
ablatiivi sonnilta sonneilta
allatiivi sonnille sonneille
muut sijamuodot
essiivi sonnina sonneina
translatiivi sonniksi sonneiksi
abessiivi sonnitta sonneitta
instruktiivi sonnein
komitatiivi sonneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sonni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

sonnikoira, sonnimulli, sonnimullikka, sonnivasikka, sonniyhdistys

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sonni Kielitoimiston sanakirjassa