itikka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

itikka (14-A)

  1. (arkikieltä) hyttynen tai muu pieni hyönteinen
    itikan purema
  2. (murteellinen) lehmä, nauta[1]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈit̪ikːɑ/
  • tavutus: i‧tik‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi itikka itikat
genetiivi itikan itikoiden
itikoitten
itikkojen
(itikkain)
partitiivi itikkaa itikoita
itikkoja
akkusatiivi itikka;
itikan
itikat
sisäpaikallissijat
inessiivi itikassa itikoissa
elatiivi itikasta itikoista
illatiivi itikkaan itikkoihin
itikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi itikalla itikoilla
ablatiivi itikalta itikoilta
allatiivi itikalle itikoille
muut sijamuodot
essiivi itikkana itikkoina
itikoina
translatiivi itikaksi itikoiksi
abessiivi itikatta itikoitta
instruktiivi itikoin
komitatiivi itikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo itika-
vahva vartalo itikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • itikka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Itikka Suomen murteiden sanakirja. 30.11.2017. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. 28.2.2018.