esi-

Wikisanakirjasta
Katso myös: esi

Suomi[muokkaa]

Prefiksi[muokkaa]

esi-

  1. ilmaisee edeltävää fyysistä osaa
  2. ilmaisee edeltävää aikaa

Taivutus[muokkaa]

  • Sanan taivutusmuotoja käytetään adverbeina, konjunktioina tai postpositioina.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi esi-
genetiivi
partitiivi että
akkusatiivi
sisäpaikallissijat
inessiivi edessä
elatiivi edestä
illatiivi eteen esiin
ulkopaikallissijat
adessiivi edellä esillä
ablatiivi edeltä
allatiivi edelle esille
muut sijamuodot
essiivi
translatiivi
abessiivi
instruktiivi etenkin
etenkään
komitatiivi
adverbiaalisijat
superessiivi
delatiivi
sublatiivi
latiivi edes
temporaali
kausatiivi
multiplikatiivi
distributiivi
temporaalinen dist.
prolatiivi editse
situatiivi
oppositiivi

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

esi-isä, esiaste, esiharjoittelu, esihistoria, esiinluiskahdus, esiinmarssi, esikartano, esikasvi, esikaupunki, esikoulu, esikunta, esikuva, esikypsennys, esikäsittely, esileikki, esiliina, esilämmitin, esimaku, esimerkki, esimies, esimuoto, esinahka, esinäytös, esiopetus, esipesu, esipiha, esipuberteetti, esipuhe, esirippu, esiromantiikka, esisopimus, esitaistelija, esitieto, esitutkimus, esitutkinta, esityö, esitäyttö, esiupseeri, esivaali, esivaihe, esivalmistelu, esivalta, esiäiti, esiäänitys, eteentaivutus

Anagrammit[muokkaa]

ies, sei

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • esi- Kielitoimiston sanakirjassa