esi
 |
Latina[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ēsī
- yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta ēsus (joka on partisiipin perfekti verbistä edō)
- yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta ēsus (joka on partisiipin perfekti verbistä edō)
- monikon maskuliinimuoto sanasta ēsus (joka on partisiipin perfekti verbistä edō)
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
esi (gen. ee, part. ett)
- (alunperin peltotöissä) edessä oleva työn osuus sarka; lohko
- Jõudis oma eega lõpule. Läks uuele eele. – Sai sarkansa valmiiksi. Aloitti uuden saran.
- (yhdyssanojen alkuosana) esi, ; etu; ensi; esimiesasemassa oleva, johtava
Taivutus[muokkaa]
| Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
|---|---|---|
| Nominatiivi | esi | eed |
| Genetiivi | ee | ete |
| Partitiivi | ett | esi |
| Illatiivi | ette eesse |
etesse esisse |
Liittyvät sanat[muokkaa]
- sarka
- külviesi, lõikusesi, tööesi
- (kaivostyö) koristusesi, läbindusesi
- yhdyssanan alkuosana
- (adverbi) esialgu
- (adjektiivi) esiaegne
- (substantiivi) esikoht, esivanem, esiklaas, esiplaan, esikülg, esietendus
- (verbi) esietenduma
Aiheesta muualla[muokkaa]
- esi Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)