ies

Suomi

Adverbi

ies

1. (murteellinen) edes

Käännökset

1.

Kts. edes

Substantiivi

ies (41-D) (monikko ikeet)

1. niskan taakse laitettava veto- tai kantolaite
2. (kuvaannollisesti) sorto, sortaminen, rasite

   Silloin he vapautuivat vuosisataisesta vieraan vallan ikeestä.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ies	ikeet
genetiivi	ikeen	ikeiden ikeitten
partitiivi	iestä	ikeitä
akkusatiivi	ies; ikeen	ikeet
Sisäpaikallissijat
inessiivi	ikeessä	ikeissä
elatiivi	ikeestä	ikeistä
illatiivi	ikeeseen	ikeisiin (ikeihin)
Ulkopaikallissijat
adessiivi	ikeellä	ikeillä
ablatiivi	ikeeltä	ikeiltä
allatiivi	ikeelle	ikeille
Muut
essiivi	ikeenä	ikeinä
translatiivi	ikeeksi	ikeiksi
abessiivi	ikeettä	ikeittä
instruktiivi	–	ikein
komitatiivi	–	ikeine- + omistusliite

Käännökset

1.

englanti: yoke espanja: yugo italia: giogo m. latina: iugum n. puola: jarzmo n. ranska: joug m.

romania: jug n. ruotsi: ok saksa: Joch slovakki: jarmo n. tšekki: jho unkari: iga, járom venäjä: ярмо, иго

Liittyvät sanat

• iespari
• iespuu
• juko
• poikki-ies
• pääteies
• säkäies
• ämmänlänget

Esperanto

Pronomini

ies

1. (taivutusmuoto) jonkun
   • Ies libro estas ĉi tie. Jonkun kirja on täällä.

Ääntäminen

• IPA: ˈiː.es