ääntämys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ääntämys (39)
- (fonetiikka) yksilön tai kieliyhteisön tapa ääntää jotakin kieltä, myös yksittäisiä sanoja
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈæːnt̪æmys/
- tavutus: ään‧tä‧mys
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ääntämys | ääntämykset |
| genetiivi | ääntämyksen | ääntämysten ääntämyksien |
| partitiivi | ääntämystä | ääntämyksiä |
| akkusatiivi | ääntämys; ääntämyksen |
ääntämykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ääntämyksessä | ääntämyksissä |
| elatiivi | ääntämyksestä | ääntämyksistä |
| illatiivi | ääntämykseen | ääntämyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ääntämyksellä | ääntämyksillä |
| ablatiivi | ääntämykseltä | ääntämyksiltä |
| allatiivi | ääntämykselle | ääntämyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ääntämyksenä | ääntämyksinä |
| translatiivi | ääntämykseksi | ääntämyksiksi |
| abessiivi | ääntämyksettä | ääntämyksittä |
| instruktiivi | – | ääntämyksin |
| komitatiivi | – | ääntämyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ääntämykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ääntämys- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ääntämys Kielitoimiston sanakirjassa