ääntäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ääntäminen (38)
- (fonetiikka) ääntämys, yksilön tai kieliyhteisön tapa ääntää jotakin kieltä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈæːnt̪æmine̞n]
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ääntäminen | ääntämiset |
| genetiivi | ääntämisen | ääntämisten ääntämisien |
| partitiivi | ääntämistä | ääntämisiä |
| akkusatiivi | ääntäminen; ääntämisen |
ääntämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ääntämisessä | ääntämisissä |
| elatiivi | ääntämisestä | ääntämisistä |
| illatiivi | ääntämiseen | ääntämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ääntämisellä | ääntämisillä |
| ablatiivi | ääntämiseltä | ääntämisiltä |
| allatiivi | ääntämiselle | ääntämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ääntämisenä (ääntämisnä) |
ääntämisinä |
| translatiivi | ääntämiseksi | ääntämisiksi |
| abessiivi | ääntämisettä | ääntämisittä |
| instruktiivi | – | ääntämisin |
| komitatiivi | – | ääntämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ääntämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ääntämis- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. ääntämys, yksilön tai kieliyhteisön tapa ääntää jotakin kieltä
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ääntäminen Tieteen termipankissa