foneemi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
foneemi (6)
- (fonetiikka) pienin merkityksiä erottava äänneyksikkö, joka on yhden kielen kannalta yksikäsitteinen
- Tekstissä foneemit merkitään vinoviivojen väliin käyttäen tekstin laatijan valitsemia symboleja.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | foneemi | foneemit |
| genetiivi | foneemin | foneemien foneemeiden foneemeitten |
| partitiivi | foneemia | foneemeita foneemeja |
| akkusatiivi | foneemi; foneemin | foneemit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | foneemissa | foneemeissa |
| elatiivi | foneemista | foneemeista |
| illatiivi | foneemiin | foneemeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | foneemilla | foneemeilla |
| ablatiivi | foneemilta | foneemeilta |
| allatiivi | foneemille | foneemeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | foneemina | foneemeina |
| translatiivi | foneemiksi | foneemeiksi |
| abessiivi | foneemitta | foneemeitta |
| instruktiivi | – | foneemein |
| komitatiivi | – | foneemeine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. pienin merkityksiä erottava äänneyksikkö, joka on yhden kielen kannalta yksikäsitteinen
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
foneemi
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta foneem
