foneemi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]foneemi (6)
- (fonetiikka) pienin merkityksiä erottava äänneyksikkö, joka on yhden kielen kannalta yksikäsitteinen
- Tekstissä foneemit merkitään vinoviivojen väliin käyttäen tekstin laatijan valitsemia symboleja.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈfoneːmi/
- tavutus: fo‧nee‧mi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | foneemi | foneemit |
| genetiivi | foneemin | foneemien foneemeiden foneemeitten |
| partitiivi | foneemia | foneemeita foneemeja |
| akkusatiivi | foneemi; foneemin |
foneemit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | foneemissa | foneemeissa |
| elatiivi | foneemista | foneemeista |
| illatiivi | foneemiin | foneemeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | foneemilla | foneemeilla |
| ablatiivi | foneemilta | foneemeilta |
| allatiivi | foneemille | foneemeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | foneemina | foneemeina |
| translatiivi | foneemiksi | foneemeiksi |
| abessiivi | foneemitta | foneemeitta |
| instruktiivi | – | foneemein |
| komitatiivi | – | foneemeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | foneemi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. pienin merkityksiä erottava äänneyksikkö, joka on yhden kielen kannalta yksikäsitteinen
Liittyvät sanat
[muokkaa]allofoni, foneemianalyysi, foneeminen, fonemaattinen, fonologia, segmentaalinen foneemi
Vieruskäsitteet
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]foneemi
- yksikön genetiivimuoto sanasta foneem