yleisö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yleisö (2)[1]

  1. ihmiset, jotka katsovat jotakin tapahtumaa; laajat piirit; väki, ihmiset yleensä
    lukeva yleisö
  2. pankin näkökulmasta yhteiskunnan toimijat muita pankkeja lukuun ottamatta
    lainat yleisölle
    talletukset yleisöltä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈylei̯sø/
  • tavutus: y‧lei‧sö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yleisö yleisöt
genetiivi yleisön yleisöjen
yleisöiden
yleisöitten
partitiivi yleisöä yleisöitä
yleisöjä
akkusatiivi yleisö;
yleisön
yleisöt
sisäpaikallissijat
inessiivi yleisössä yleisöissä
elatiivi yleisöstä yleisöistä
illatiivi yleisöön yleisöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yleisöllä yleisöillä
ablatiivi yleisöltä yleisöiltä
allatiivi yleisölle yleisöille
muut sijamuodot
essiivi yleisönä yleisöinä
translatiivi yleisöksi yleisöiksi
abessiivi yleisöttä yleisöittä
instruktiivi yleisöin
komitatiivi yleisöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yleisö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Sana on sepitetty johdos adjektiivista yleinen. Sanan otti ensimmäisenä käyttöön Volmari Kilpinen vuonna 1845.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1529. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.