yleinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
yleinen (38) (komparatiivi yleisempi, superlatiivi yleisin) (taivutus [luo])
- tavallinen; usein käytettävä, usein ilmenevä, toistuva
- yleistynyt, laajalle levinnyt, yleisesti esiintyvä, vallitseva
- kaikkia koskeva
- yleinen äänioikeus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈylei̯nen/
- tavutus: y‧lei‧nen
Etymologia[muokkaa]
Ylä-/yle- + -inen. Wolmar Schildtin vuonna 1836 käyttöön ottama uudissana.[1]
Käännökset[muokkaa]
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: yleiskäyttöinen
- adverbit: yleisesti
- substantiivit: yleisyys, yleisö
- verbit: yleistyä, yleistää
Yhdyssanat[muokkaa]
yleisaika, yleisarvio, yleisarvosana, yleisavain, yleisesikunta, yleisesitys, yleishavainto, yleishyökkäys, yleisilme, yleisistunto, yleiskaava, yleiskartta, yleiskatsaus, yleiskeskustelu, yleiskieli, yleiskirje, yleiskokous, yleiskone, yleiskorotus, yleiskunto, yleiskuva, yleiskäsite, yleiskäsitys, yleislakko, yleisliima, yleisluonne, yleislääketiede, yleislääkäri, yleismerkitys, yleismies, yleisnero, yleisnimi, yleisnäkemys, yleisohje, yleisoire, yleisperiaate, yleispuhekieli, yleispätevä, yleisradio, yleissilmäys, yleissivistys, yleissopimus, yleissuunnitelma, yleissävy, yleissääntö, yleistaso, yleistieto, yleistila, yleistilanne, yleistutkimus, yleisvaikutelma, yleisvointi, yleisväri
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.