yhteinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
yhteinen (38) (ei vertailuasteita)
- sellainen, joka on useamman kuin yhden oma tai usealle kuuluva; yhteisomistuksinen; useamman kuin yhden käytössä tai hallussa oleva
- Kaikkien käytössä oleva on kaikkien yhteinen.
- Tämä on meidän kahden yhteinen salaisuus.
- Lääkeaineiden yhteisvaikutusta ei ole tutkittu.
- Yhteismaalla on useita omistajia.
- joka koskee useita; joka on usealle sama
- yhteinen asia
- Darwin ehdotti, että kaikilla eliölajeilla on yhteinen esi-isä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈyht̪ei̯nen/
- tavutus: yh‧tei‧nen
Käännökset[muokkaa]
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: yhteisesti
- substantiivit: yhteisyys
Yhdyssanat[muokkaa]
yhteisantenni, yhteisarvo, yhteisasunto, yhteiselin, yhteiselo, yhteiselämä, yhteisesitys, yhteishaku, yhteishallinta, yhteishanke, yhteishankinta, yhteisharjoitus, yhteishauta, yhteishenki, yhteishinta, yhteishuone, yhteishyvä, yhteisjakelu, yhteiskeittiö, yhteiskoulu, yhteiskunta, yhteiskuva, yhteiskäyttö, yhteislaukaus, yhteislaulu, yhteislyseo, yhteislähetys, yhteislähtö, yhteismaa, yhteismajoitus, yhteismetsä, yhteismitaton, yhteisnäyttely, yhteisomaisuus, yhteisomistus, yhteispeli, yhteispäätös, yhteissuoli, yhteistalous, yhteistoimi, yhteistoiminta, yhteistulos, yhteistupa, yhteistuumin, yhteistyö, yhteisvaikutus, yhteisvalinta, yhteisvastuu, yhteisverottaa, yhteisverotus, yhteisvoimin, yhteisymmärrys, yhteisyritys
Aiheesta muualla[muokkaa]
- yhteinen Kielitoimiston sanakirjassa