yhteishuoltajuus

Suomi

Substantiivi

yhteishuoltajuus (40)

1. järjestely, jossa lapsen huoltajuudesta vastaa yhteisesti kaksi henkilöä, jotka yleensä ovat lapsen vanhemmat

Etymologia

• yhdyssana osista yhteinen (yhdyssanamuoto) ja huoltajuus

Käännökset

1. huoltajuus

englanti: shared custody, joint custody

turkki: ortak velayet

Liittyvät sanat

• yksinhuoltajuus
• oheishuoltajuus

Aiheesta muualla

• yhteishuoltajuus Kielitoimiston sanakirjassa