yleislääkäri
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]yleislääkäri (6)
- (lääketiede) yleislääketieteen erikoislääkäri
- lääkärin peruskoulutuksen saanut erikoistumaton lääkäri
- perusterveydenhuollossa valikoitumattomia potilaita hoitava lääkäri
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈylei̯sˌlæːkæri/
- tavutus: y‧leis‧lää‧kä‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yleislääkäri | yleislääkärit |
| genetiivi | yleislääkärin | yleislääkärien yleislääkäreiden yleislääkäreitten |
| partitiivi | yleislääkäriä | yleislääkäreitä yleislääkärejä |
| akkusatiivi | yleislääkäri; yleislääkärin |
yleislääkärit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yleislääkärissä | yleislääkäreissä |
| elatiivi | yleislääkäristä | yleislääkäreistä |
| illatiivi | yleislääkäriin | yleislääkäreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yleislääkärillä | yleislääkäreillä |
| ablatiivi | yleislääkäriltä | yleislääkäreiltä |
| allatiivi | yleislääkärille | yleislääkäreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yleislääkärinä | yleislääkäreinä |
| translatiivi | yleislääkäriksi | yleislääkäreiksi |
| abessiivi | yleislääkärittä | yleislääkäreittä |
| instruktiivi | – | yleislääkärein |
| komitatiivi | – | yleislääkäreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yleislääkäri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- yleislääkäri Kielitoimiston sanakirjassa