virke

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

virke (48-A)

  1. (kielitiede) yhden tai useamman yhteenkuuluvan lauseen muodostama kielellisen ilmaisun kokonaisuus
    Kirjoitettu virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Virkkeen lauseet erotetaan pilkulla, ajatusviivalla tai puolipisteellä. (yleensä pilkulla)
    Virkkeen lauseet ovat keskenään rinnasteisia tai alisteisia.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋirke/
  • tavutus: vir‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi virke virkkeet
genetiivi virkkeen virkkeiden
virkkeitten
partitiivi virkettä virkkeitä
akkusatiivi virke;
virkkeen 		virkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi virkkeessä virkkeissä
elatiivi virkkeestä virkkeistä
illatiivi virkkeeseen virkkeisiin
virkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi virkkeellä virkkeillä
ablatiivi virkkeeltä virkkeiltä
allatiivi virkkeelle virkkeille
muut sijamuodot
essiivi virkkeenä virkkeinä
translatiivi virkkeeksi virkkeiksi
abessiivi virkkeettä virkkeittä
instruktiivi – virkkein
komitatiivi – virkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo virkkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		virket-

Käännökset[muokkaa]

1. yhden tai useamman yhteenkuuluvan lauseen muodostama kielellisen ilmaisun kokonaisuus

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

virkerakenne

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • virke Kielitoimiston sanakirjassa
  • virke Tieteen termipankissa

Norja[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

virke

  1. toimia
  2. tehota, vaikuttaa johonkin
  3. vaikuttaa joltakin

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

virke n. (yks. määr. virket [luo], ei monikkoa)

  1. puutavara
    sågat virke
    sahatavara
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=virke&oldid=4256337”